Kuusamon kaupunki

Elinvoimainen Kuusamon kaupunki on Koillis-Suomen talousalueen keskus. Matkailukohteena talvinen Rukan hiihtokeskus on vertaansa vailla.

Tietoa Kuusamon kaupungista

Perustettu	2000
Väestö	17 102 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	5 809,04 km2
Maapinta-ala	4 978,81 km2
Vesipinta-ala	830,23 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	3 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	18,75 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,75 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Timo Halonen
Kotisivut	www.kuusamo.fi
Sähköposti	kirjaamo@kuusamo.fi

Kuusamon sijainti

Lääni	Oulun lääni
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta

Kuusamon historia

Alkeellinen poronhoito alkoi jo metallikaudella

Kuusamon kivikautinen väestö eli metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä. Arvellaan, että varhaisella metallikaudella Kuusamossa olisi aloitettu jonkinlainen alkeellinen poronhoito kesyttämällä ensimmäisiä villipeuroja poroiksi.

Saamelaiselta rautakaudelta peräisin olevat kirveet ja sotatapparat ovat erittäin runsaasti koristeltuja, joten ne eivät ole olleet maanviljelystyökaluja, vaan metsästys- ja sota-aseita. Löydöt kertovat siitä, että kauppayhteyksiä on ollut sekä itään että länteen ja että ainakin osalla asukkaista oli varallisuutta.

Iijoen jokisuun talolliset kävivät kesäisin kalastamassa Kuusamossa jo ainakin 1400-luvulta lähtien. Koska iiläiset pitivät Kuusamoa yleensä varsin huonona uudisasutusalueena ennen kaikkea niittypulan vuoksi, he eivät kuljettaneet sinne karjaa eivätkä myöskään perustaneet mitään pysyvää asutusta.

Kuusamo saa asukkaita ja seurakunnan

Vuonna 1673 annettiin asetus Lapin asuttamisesta. Uudisasukaille luvattiin 15 vuoden vapaus veroista ja sotaväenotoista. Vuonna 1681 Paltamon ja Sotkamon asukkaat tekivät kruunun kanssa sopimuksen sotamiesten ylläpitämisestä. Samalla säädettiin, ettei yhdessä talossa saanut olla kolmea miestä enempää. Tämä pakotti talojen nuoremmat pojat ja ylimääräiset rengit hakeutumaan pohjoiseen. Puutteellisen valmistelun perusteella annettu asetus asutti kyllä nopeassa tahdissa Kemin Lapin, mutta tuhosi lappalaisten perinteisen kulttuurin ja elinkeinoelämän.

Maanselän kylään rakennettiin pappila 1691. Virkatalon ensimmäinen asukas oli Samuel Julenius, yksinäinen ja perheetön pappismies. Hän riiteli itsensä väsyksiin seurakuntalaistensa kanssa ensin papin palkasta, sitten kirkon rakentamisesta sekä vihdoin pappilan remontista. Kirkko valmistui vihdoin vuonna 1695 suunnilleen nykyisen kirkon paikalle. Kun Julenius sai 1692 valtakirjan seurakunnan kirkkoherraksi, käytettiin ensimmäisen kerran nimitystä Kuusamon Lapin seurakunta.

Kuusamon väkiluku ylitti ensimmäisen kerran 2000 asukkaan rajan 1770-luvulla. 1800-luvun alkupuolen toistuvat katovuodet ja kulkutautiepidemiat kuitenkin tyrehdyttivät väestönkasvun. Väkiluku alkoi vuoden 1870 jälkeen kohota varsin tasaisesti. Vuosisadan vaihteen huomattavaan väestönkasvuun vaikutti voimakas muuttoliike, joka johtui 1890-luvulla pitäjässä alkaneista suurista tukkityömaista.

Porot lihoiksi ja kauppa käyntiin

Vielä 1700-luvun lopulla lähes kaikki tavaroiden kuljetus tapahtui pororaidoilla. Kun Kantoniemelle perustettiin vakinainen tullikamari ja nimismiehenkin postinkuljetus alkoi yleistyä, pororaitoliikenne oli aivan liian alkeellista. Niinpä postinkuljetusta varten oli järjestettävä ensimmäiset niin kutsutut varsitiet eli vakituiset talvitiet.

Ensimmäinen ympärivuotiseen liikenteeseen tarkoitettu maantie rakennettiin välille Oulu—Kuusamo. Tienteko aloitettiin Oulun päästä 1830-luvun puolivälissä, mutta täysin valmiiksi Kuusamoon saakka se saatiin vasta vuonna 1846. Kun maantie oli saatu valmiiksi, ryhdyttiin järjestämään kestikievareita eli majataloja tienvarsitaloihin.

Kuusamolainen maatalous oli jo 1800-luvulla varsin karjatalousvoittonen, vaikka viljaakin yritettiin kasvattaa. Viljan ohella pellossa kasvatettiin naurista ja perunaa. Sikoja ja siipikarjaa ei vuosisadan alussa pidetty ensinkään. Porotalous näytti 1800-luvun alussa voimakkaasti taantuvan, ja poro muuttui vetoläimestä lihaeläimeksi ja kaupanteon kohteeksi.

Kauppojen perustaminen maaseudulle oli ollut kielletty, sillä merkantilistisen käsityksen mukaan vain kaupungeissa sai erikoistua kaupankäyntiin. Kuusamossa tätäkään kieltoa ei ollut kovin kirjaimellisesti noudatettu. Maakauppojen perustaminen tuli ensimmäisen kerran luvalliseksi 9. joulukuuta 1959 annetulla asetuksella.

Sodat mullistavat elämän

Maailmansodan puhkeaminen näkyi aluksi Kuusamossa voimakkaana elinkeinoelämän vilkastumisena, mutta pian kuusamolaisetkin temmattiin mukaan poliittiseen myllerrykseen. Muurmannin radalle työhön menneet tutustuivat sikäläiseen poliittiseen agitaatioon, joka oli kovaa ja kansainvälistä. Ensimmäinen kahakka punaisten ja valkoisten välillä paikkakunnalla käytiin vuoden 1918 maaliskuun lopulla, mutta kummatkin osapuolet pötkivät karkuun varsin pian ensimmäisten laukausten kajahdettua.

Toisen maailmansodan jälkeen luovutetulla alueella asui noin 2 100 henkeä, jotka oli asutettava muualle Kuusamoon. Kotikylänsä joutuivat jättämään myös ne 2 000 kuusamolaista, joiden asumukset jäivät turvallisuusvyöhykkeelle uuden itärajan tuntumaan.

Kesäkuussa 1941 saapuivat ensimmäiset saksalaiset sotilaat. Kuusamoon kohosi saksalaisia parakkikyliä, työsiirtoloita ja vankileirejä vuosina 1942—1943. Myös sotasairaala perustettiin. Kun Suomi solmi erillisrauhan ja saksalaisten joukkojen oli lähdettävä, ne polttivat perääntyessään valtaosan pitäjästä.

Kuusamon jälleenrakentaminen tapahtui vuosina 1945—1952 niin, että ensin rakennettiin sivukylät ja sitten kirkonkylä. Jälleenrakentamisen jäljiltä Kuusamon kirkonkyläkin oli vielä autio maalaiskylä, missä taloihin rakennettiin navetat ja muut ulkorakennukset niin kuin aikaisemminkin. Kuitenkin varsin pian 1950-luvulle tultaessa kirkonkyläläisten navetat alkoivat hävitä.

1950-luvulla Kuusamon maatalouden luonne ja eri maiden arvostus muuttui. Vanhat suo- ja paiseniityt menettivät merkityksensä, ja uudenlaiseen arvoon nousivat järvien hiekkarannat ja varsinkin Rukan alueen vaaramaisemat, joita vielä heti sodan jälkeen oli pidetty joutomaina. Kuusamossa alkoi kehitysprosessi, joka sai pitäjän reippaassa vuosikymmenessä siirtymään luontaistaloudesta täydelliseen rahatalouteen.